Usko, toivo, rakkaus

On vaikeaa uskoa, kun on yksin.
On vaikeaa toivoa, kun on yksin.
On vaikeaa kokea rakkautta, kun on yksin.

Silti minä uskon ja toivon!

Minä uskon, että sinä olet jossakin!
Minä toivon, että sinä tulet elämääni!

Minä tiedän, että tulee aika, jolloin saan rakastaa!

Metsässä

Mäntykangas on kaunis.
Puiden lomasta siintää järvenselkä.

Haluaisin huutaa nimeäsi,
mutta en tiedä sitä.
Unohdinko sen?
En tietenkään.

Kyllä minä nimesi tiedän.
Haluaisitko minun huutavan sitä?
Niin, että metsä raikaa?
Niin, että hirvet vauhkoontuvat?
Niin, että maa alkaa järähdellä?
Vai niin, että sydämesi sulaa?

Sade

Ilma on raikas,
täynnä elämää.
Mieli kaipaa kuivaan,
silti nautin,
hengitän.
Kaipaan jotain,
sinua.
Missä sinä olet sateella?
Metsässä?
Niityllä?
Suolla?
Minä olen juoksemassa,
jätä viesti.

Sinä

Kun ajattelen sinua,
pelkään.
En sinua,
vaan minua.
Voisinpa nähdä mieleesi.

Sana pelko on väärä,
ujoutta se on!

Minä pidän sinusta,
pidätkö sinä minusta?

Olet niin kaunis,
missään ei kauniimpaa!

Saanko olla sinun?
Edes hetken,
edes yhden ainoan hetken?

Laulaisin sinulle,
pitäisin kädestä,
kulkisimme rantaan,
näyttäisin sinulle meren.

Olisitko majakkani?

Talvella

Kuljin ulkona.
Istuin, kuuntelin, katsoin.
Luulin kevään tulevan.
Vesipisarat täyttivät maan.
Itkin.