Mäntykangas on kaunis.
Puiden lomasta siintää järvenselkä.
Haluaisin huutaa nimeäsi,
mutta en tiedä sitä.
Unohdinko sen?
En tietenkään.
Kyllä minä nimesi tiedän.
Haluaisitko minun huutavan sitä?
Niin, että metsä raikaa?
Niin, että hirvet vauhkoontuvat?
Niin, että maa alkaa järähdellä?
Vai niin, että sydämesi sulaa?
keskiviikko 30. tammikuuta 2008
Sade
Ilma on raikas,
täynnä elämää.
Mieli kaipaa kuivaan,
silti nautin,
hengitän.
Kaipaan jotain,
sinua.
Missä sinä olet sateella?
Metsässä?
Niityllä?
Suolla?
Minä olen juoksemassa,
jätä viesti.
täynnä elämää.
Mieli kaipaa kuivaan,
silti nautin,
hengitän.
Kaipaan jotain,
sinua.
Missä sinä olet sateella?
Metsässä?
Niityllä?
Suolla?
Minä olen juoksemassa,
jätä viesti.
Sinä
Kun ajattelen sinua,
pelkään.
En sinua,
vaan minua.
Voisinpa nähdä mieleesi.
Sana pelko on väärä,
ujoutta se on!
Minä pidän sinusta,
pidätkö sinä minusta?
Olet niin kaunis,
missään ei kauniimpaa!
Saanko olla sinun?
Edes hetken,
edes yhden ainoan hetken?
Laulaisin sinulle,
pitäisin kädestä,
kulkisimme rantaan,
näyttäisin sinulle meren.
Olisitko majakkani?
pelkään.
En sinua,
vaan minua.
Voisinpa nähdä mieleesi.
Sana pelko on väärä,
ujoutta se on!
Minä pidän sinusta,
pidätkö sinä minusta?
Olet niin kaunis,
missään ei kauniimpaa!
Saanko olla sinun?
Edes hetken,
edes yhden ainoan hetken?
Laulaisin sinulle,
pitäisin kädestä,
kulkisimme rantaan,
näyttäisin sinulle meren.
Olisitko majakkani?
Talvella
Kuljin ulkona.
Istuin, kuuntelin, katsoin.
Luulin kevään tulevan.
Vesipisarat täyttivät maan.
Itkin.
Istuin, kuuntelin, katsoin.
Luulin kevään tulevan.
Vesipisarat täyttivät maan.
Itkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)