Olen vankina.
Panttivankina.
Leipurin taikina vain jatkaa turpoamistaan:
ensin pöydälle,
sitten lattialle,
lopulta ovelle.
Leipuri ei osaa leipoa leipää.
-Miksei leipuri osaa leipoa leipää, miksi hän itkee?
-Siksi, että hän on aina kätkenyt surunsa pullaan, sen sijaan, että olisi opetellut leipomaan leipää.
Masentavaa olla sellaisen ihmisen panttivankina, joka itse on kemikaalin panttivankina.
-Voithan olla välittämättä.
-Niin voinkin, mutta entä, jos olen lähimmäinen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti